 |
| Ihana joulutähti tuikkii olohuoneemme ikkunassa. |
On ollut viikkoja, jolloin on tuntunut tosi raskaalta. Lapset ovat olleet kipeitä, itse on ollut kipeä, yöt on valvottu, päivät menty sumussa. Silti olen yrittänyt miettiä viimeaikaisten ikävien perheuutisten valossa, että meillä on asiat hyvin. Niinkuin onkin. Siinä väsymyksessä sitä vaan harvemmin jaksaa miettiä, kuinka hyvin asiat ovat.
Olen ottanut aamupalaa, laittanut lapsen päiväunille, laittanut hyvän (joulu)musiikin soimaan ja ajatellut, että kyllä tämä tästä. Ikävät hormoonivaihtelut ovat vain tilapäisiä, lapset paranevat lopulta, saan nukuttua päiväunet ja levättyä. Sitten menen ulos lasten kanssa raikkaaseen ilmaan. Sekin helpottaa hiukan.
Tämän joulunodotuksen ihanin lohtukappale on ollut Jipun laulu "Kaipaus". Sitä kuunnellessa tulee joulun syvin olemus esiin. "Ne jotka rakastavat, ne jotka armahtavat, ne jotka ymmärtävät jokaista heikkoa kulkijaa..."
Ymmärrys. Se on se suurin asia, jota äitinä toivoo muilta ihmisiltä. Vaikka asiat olisivat hyvin, on hienoa huomata, että joku ymmärtää äidin raskaita aikoja ja osaa lohduttaa vaikkapa ihan sanoin toista. Sanoa vaikkapa: "Oi teillä on nyt varmasti tosi raskasta. (Miten voin auttaa?)" Se toisi lohtua kaiken raskauden keskelle.
Lohtua, rakkautta ja ymmärrystä kaikille äideille ja isille!
***Äitimarja***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)