Hei jälleen ja näkemiin!

Hei kaikille pitkästä aikaa. Elossa ollaan, vaikkei meistä ole kuulunutkaan pitkään aikaan. Vietimme pääsiäisen jälleen kerran mummuloissa eli kävimme mummia ja pappaa moikkaamassa yllä olevan kuvan maisemissa. Myös toinen mummu sai nauttia seurastamme.

Virvon varvon -koristeet talletin seuraavaan vuoteen.

 Alkuvuosi 2015 on vierähtänyt niin nopeasti, että blogin päivittäminen on jäänyt. Joten totean nyt ilmiselvän asian: on aika sanoa hyvästit tälle blogille.

Sitä on ollut ihana tehdä. Varsinkin valokuvien ottaminen, perhe-arkemme tallentaminen ja hyvien reseptien kerääminen on ollut parasta.

Siispä kohti uusia seikkailuja! Ehkä tapaamme joskus :)

***Äitimarja***

Uusi vuosi ja ne uudet kujeet

Tammikuun toivotukset kera iloisten lumiukkojen.

 Vuoden ensimmäinen viikko vierähti niin nopeasti, etten ehtinyt päivityksiä tekemään. Nytkin on mukamas niin kiire, ettei mitään ehdi. Mutta tässä sitä taas ollaan, joulutauon jälkeen. Ja heti aion ilmoittaa uudesta blogitauosta.

Pidän koko alkuvuoden taukoa tämän blogin kirjoittamisesta. Vietämme tammikuussa Vadelmasormen 1-vuotissyntymäpäiviä ja niiden järjestelyt vievät jonkin verran aikaa. Lisäksi olen aloittelemassa melko suurta projektia, joka myös sitoo paljon kallisarvoista vapaa-aikaani.

En vielä osaa sanoa, koska palaan blogin pariin jälleen. Se selvinnee ajan kuluessa.

Koristelu mansikkapikeerillä ja confeteilla.

Eiffel-tornit, suklaaströsselit ja sokerihelmet tuovat mieleen kevään. Sieltä se tulee!

Mukavaa alkanutta vuotta 2015 ja kuullaan taas!

***Äitimarja***

Viikon 51 positiivinen ajatus: Ne jotka ymmärtävät jokaista heikkoa kulkijaa...

Ihana joulutähti tuikkii olohuoneemme ikkunassa.

On ollut viikkoja, jolloin on tuntunut tosi raskaalta. Lapset ovat olleet kipeitä, itse on ollut kipeä, yöt on valvottu, päivät menty sumussa. Silti olen yrittänyt miettiä viimeaikaisten ikävien perheuutisten valossa, että meillä on asiat hyvin. Niinkuin onkin. Siinä väsymyksessä sitä vaan harvemmin jaksaa miettiä, kuinka hyvin asiat ovat.

Olen ottanut aamupalaa, laittanut lapsen päiväunille, laittanut hyvän (joulu)musiikin soimaan ja ajatellut, että kyllä tämä tästä. Ikävät hormoonivaihtelut ovat vain tilapäisiä, lapset paranevat lopulta, saan nukuttua päiväunet ja levättyä. Sitten menen ulos lasten kanssa raikkaaseen ilmaan. Sekin helpottaa hiukan.

Tämän joulunodotuksen ihanin lohtukappale on ollut Jipun laulu "Kaipaus". Sitä kuunnellessa tulee joulun syvin olemus esiin. "Ne jotka rakastavat, ne jotka armahtavat, ne jotka ymmärtävät jokaista heikkoa kulkijaa..."

Ymmärrys. Se on se suurin asia, jota äitinä toivoo muilta ihmisiltä. Vaikka asiat olisivat hyvin, on hienoa huomata, että joku ymmärtää äidin raskaita aikoja ja osaa lohduttaa vaikkapa ihan sanoin toista. Sanoa vaikkapa: "Oi teillä on nyt varmasti tosi raskasta. (Miten voin auttaa?)" Se toisi lohtua kaiken raskauden keskelle.

Lohtua, rakkautta ja ymmärrystä kaikille äideille ja isille!

***Äitimarja***