sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Viikon 51 positiivinen ajatus: Ne jotka ymmärtävät jokaista heikkoa kulkijaa...




Ihana joulutähti tuikkii olohuoneemme ikkunassa.

On ollut viikkoja, jolloin on tuntunut tosi raskaalta. Lapset ovat olleet kipeitä, itse on ollut kipeä, yöt on valvottu, päivät menty sumussa. Silti olen yrittänyt miettiä viimeaikaisten ikävien perheuutisten valossa, että meillä on asiat hyvin. Niinkuin onkin. Siinä väsymyksessä sitä vaan harvemmin jaksaa miettiä, kuinka hyvin asiat ovat.

Olen ottanut aamupalaa, laittanut lapsen päiväunille, laittanut hyvän (joulu)musiikin soimaan ja ajatellut, että kyllä tämä tästä. Ikävät hormoonivaihtelut ovat vain tilapäisiä, lapset paranevat lopulta, saan nukuttua päiväunet ja levättyä. Sitten menen ulos lasten kanssa raikkaaseen ilmaan. Sekin helpottaa hiukan.

Tämän joulunodotuksen ihanin lohtukappale on ollut Jipun laulu "Kaipaus". Sitä kuunnellessa tulee joulun syvin olemus esiin. "Ne jotka rakastavat, ne jotka armahtavat, ne jotka ymmärtävät jokaista heikkoa kulkijaa..."

Ymmärrys. Se on se suurin asia, jota äitinä toivoo muilta ihmisiltä. Vaikka asiat olisivat hyvin, on hienoa huomata, että joku ymmärtää äidin raskaita aikoja ja osaa lohduttaa vaikkapa ihan sanoin toista. Sanoa vaikkapa: "Oi teillä on nyt varmasti tosi raskasta. (Miten voin auttaa?)" Se toisi lohtua kaiken raskauden keskelle.

Lohtua, rakkautta ja ymmärrystä kaikille äideille ja isille!

***Äitimarja***



torstai 11. joulukuuta 2014

Viikon 50 positiivinen ajatus: Paljon terveellistä ruispiparia

Näitä ruispipareitahan on lähes suositeltavaa syödä, ihan jo (mielen)terveydenkin kannalta :)
Löysin aivan ihanan herkullisten ruispipareiden ohjeen. Jos teillä kuluu pipareita tonneittain joulun alla, niin tässä ehkä hiukan paremman mielen tuova vaihtoehto normipiparille. Lisäksi nämä ovat todella hyvän makuisia.

En laittant ihan samoja mausteita, kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta melkein. Meillä Herra J. ei pidä korianterista, joten se jäi pois ja tilalle tuli kardemummaa. Muitakin mausteita laitoin hiukan varovaisemmalla kädellä, jotta Mustikkasormi ei vierastaisi.

Ruispiparit

200g voita
2 dl tummaa siirappia
3 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia
1,5 rkl kardemummaa
1 rkl neilikkaa
0,5 rkl inkivääriä
1 rkl  maustepippuria
2 kananmunaa
3,5 dl ruisjauhoja
1,5 tl soodaa
2 dl mantelijauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Mittaa voi, fariinisokeri, siirappi ja mausteet kattilaan. Kiehauta koko ajan sekoittaen ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Jäähdytä seos.
Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.
Lisää sooda ruisjauhoihin ja seos siirappiseokseen, lisää mantelijauhe. Sekoita vehnäjauhot mukaan parissa erässä.
Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja peitä kannella tai kelmulla ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Työstä taikinaa noin 1/3 erissä. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla muutaman millimetrin paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee hyvät piparit sekä superohuina versioina, että reilusti paksumpinakin. Ota piparimuotilla pipareita ja jätä pipareiden väleihin kohoamisvaraa.
Paista noin 6 min. 200 asteessa.

Tänä vuonna hankin kaksi uutta piparimuottia: traktorin ja paloauton.
Taikina kohoaa uunissa melko paljon, minkä ansiosta kaksi sydäntä tarrautui söpösti toisiinsa.
Rakkaat piparit rakkaissa purkeissa.

Makoista joulun odotusta!


***Äitimarja***

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Satupiparkakkutalo

Vaaleanpunainen piparitalo on kuin suoraan Hannu ja Kerttu -sadusta.
Vadelmasormi saa kokea tänä vuonna joulun ensimmäistä kertaa. Sen kunniaksi tekaisin tällaisen satupiparkakkutalon.

Ajan (ja jaksamisen) puutteen vuoksi ostin Ikeasta valmiin piparitalon, jonka kasasin sulalla sokerilla ja koristelin ihanaksi prinsessataloksi. Kyllä perheenäiti voi joskun hiukan joustaa, eiks niin :) ?


Kuorrutin seinät ja katon ennen kasaamista mansikkapikeerillä ja annoin kuivua pari tuntia. Vasta sitten koristelin muut kuviot tavallisella pikeerillä.

Kasaamisen tein sulatetulla sokerilla, mutta kaupan valmiilla pikeerillä onnistuu yhtä hyvin. Katon koristelin piparein ja namuin. Talon kulmiin katkoin piparminttusauvoista pätkät.

Pikeerin ohjeen otin Kinuskikissan hyviltä sivuilta. Pikeerin pitäisi olla aika jämäkkää, ei kovin valuvaa. Jos valuu paljon, kun kääntelet pikeeriä lusikalla, lisää hiukan tomusokeria ja vatkaa lisää.

1/4 dl kananmunanvalkuaista (kannattaa mitata, mutta noin 1 munanvalkuainen)
1 1/2 dl (mansikka)tomusokeria
3 tippaa sitruunamehua pullosta.


Koristeluideoita löysin Mansikkamäen ihanilta sivuilta. Savupiipun "savusienen" kiinnitin ensin coktail-tikkuun, ja tikun sitten sokerisulalla savupiipun sisänurkkaan.


Talon toisen katon koristelin hiukan tavanomaisemmin. Ikean piparitalon katossa oli valmiit viivat, joita pitkin oli helppo koristella katto tällaiseksi.

Ja mikä parasta, piparin tuoksun lisäksi kotona tuoksuu nyt myös mansikalta :)


***Äitimarja***

lauantai 6. joulukuuta 2014

Viikon 49 positiivinen ajatus: Suomi 97 vuotta!

Ellen Svinhufvudin kakku sopii juhlistamaan Suomen syntymäpäivää.
Vietämme Suomen itsenäisyyspäivää kotona herkutellen. Ensin revittyä possua omenakastikkeella ja muusia. Jälkiruuaksi Ellen Svinhufvudin kakkua ja Finlandia-marmeladikuulia.

Kakun ohje on Maku-bloggari von Smöörin käsialaa, mutta kolmen munan ohjeella viiden sijaan. Kakku on joidenkin mielestä aika miedon makuinen ja nykyihmisen suuhun ehkä turhan voinen, mutta halusin silti kokeilla tätä ja tehdä omat arvioni.

Maistamisen jälkeen totesimme, että voinen on ja pieni pala riittää vallan hyvin. Kakku on siis hyvin riittoisa. Ohjeessa kannattaa käyttää sitä espressoa, ei tavallista kahvia!



Oikein juhlavaa itsenäisyyspäivää kaikille!


***Äitimarja***



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Viikon 48 positiivinen ajatus: Itse tehty joulukalenteri

Kahden vuoden projekti ja tällainen joulukalenteri siitä tuli.
Tänään ensimmäisenä adventtisunnuntaina saimme avata ensimmäisen luukun partiolaisten joulukalenterista. Huomenna sen sijaan aukeaa Marjaperheen ensimmäinen itse tehty joulukalenteri.

Mustikkasormi saa aamuisin kurkistaa, mitä sen päivän taskuun on piilotettu. Aiemmassa postauksessani mietin, mitä noihin taskuihin laittaisin, mutta aion nyt mennä hiukan fiiliksen mukaan ja katsoa, mitä minäkin päivänä tuohon keksimme.




 Aloitin tämän kankaisen joulukalenterin tekemisen jo kolme vuotta sitten ollessani ensimmäisellä hoitovapaalla. Ikuisuusprojektilta se tuntui, kun neuloin valtaosan taskujen koristeista käsin, mutta sain kuin sainkin kalenterin valmiiksi viime jouluksi. Jokainen tasku kuvaa jotenkin kyseistä päivää ja joulunodotusta.

Vasta tänä jouluna Mustikkasormi on siinä iässä, että hän osaa kalenteria odottaa, joten aloitamme perheen yhteisen kalenterin huomenna joulukuun ensimmäisenä päivänä.

Ihanaa adventin aikaa kaikille!

***Äitimarja***



torstai 27. marraskuuta 2014

Hannun ja Kertun piparkakkuja

Lapsuuden muistot tulvivat mieleen näiden piparkakkujen myötä.
1980-luvulta tutut Hannun ja Kertun piparkakut odottavat herkuttelijaa.
Meidän joulunodotukseen kuuluvat itse tehdyt Hannun ja Kertun piparkakut. Tai no, ohuet piparit (Rainbow) on ostettu kaupasta, mutta koristelu eli se kaikista hauskin homma, on tehty itse.

Jos joku ei nyt tiedä, mistä puhun, voi käydä katsomassa vanhoja keksimainoksia Muistikuvia lapsuudesta -blogissa. Nykyisin Prinsessa-kekseinä myytävät pinkit piparkakut olivat ennen Hannun ja Kertun pipareita, ja se kuorrute oli suklaantapaista, eikä kovaa kuten nykyisin.

Oma kuorrutteeni on valkosuklaata, jota olen maustanut mansikkatomusokerilla ja punaisella elintarvikevärillä. Päällä perinteiset nonparellit. Mansikan makua olisi voinut vielä vahvistaa mansikka-aromilla.

Herran J. ei kuitenkaan ihan täysillä fanita näitä keksejä, joten ideoin hänen suuhunsa paremmin sopivat keksit. Fazerin perinteisten piparkakkujen keskikukkaan on helppo pursotella samaa kuorrutetta ja koristella oman mielen mukaan. Lopuksi keksit laitetaan jääkaappiin jähmettymään.


 Osaan laitoin valmiita valkosuklaahippuja, osaan vaaleanpunaisia tai kultaisia sokerihelmiä.

Piparit kannattaa säilyttää jääkaapissa, jotteivat ne sula lämpimässä keittiössä.
Ensi sunnuntaina on jo ensimmäinen adventti. Pitääkin kaivaa kankainen joulukalenteri esiin Mustikkasormea ja Vadelmasuuta varten.

Vaaleanpunaista joulunodotusta kaikille!

***Äitimarja***

perjantai 21. marraskuuta 2014

Viikon 47 positiivinen ajatus: Joulumuistoja ennen ja nyt

Prmm-prmm, prmm-prmm, joulun autot päristää (laula Joulun kellot -sävelellä).






En ole varma, onko etualalla oleva punainen ajoneuvo paloauto vaiko rekka. Mitäs mieltä olette?
Aika söpö tuo takana oleva ambulanssi.
 Tässä tämän viikon joulusaavuukseni. Kun näin nämä Stockmannin jouluosastolla, ne oli vain ihan pakko tuoda kotiin. Paloauto, ambulanssi, betoniauto ja puskutraktori päristelivät siis meille.

Tsuku-tsuku, tsuku-tsuku, lähdetään!
Veturin vauvut täynnä lahjoja!
Toinen ihana joulukoriste, joka puksutteli meille, oli tämä veturi vauvuineen. Tuomas Veturi on Mustikkasormen suuri suosikki, joten toivon tämän koristeen muistuttaa tulevinakin jouluina lapsuuden ihanista asioista.

Tuli sieltä jotain äidillekin mukaan. Hopeisenvalkoiset kävyt.
 Oman lapsuuteni jouluista muistan hyvin tietyt kuusenkoristeet, jotka toivat minulle joulun. Pahvista ikkunaan askarrellut tontut, perinteiset koripunossydämet, Aarikan puutontut, hiukan jo kolhiintuneet joulupallot ja pienet olkipukit ja -enkelit. Ja se hopeinen latvatähti, joka aina taiteltiin uudestaa ja uudestaan kuusen latvaan, vaikka kiinnitykseen tarkoitettu metallilanka oli jo lyhentynyt melkein käyttökelvottomaksi.

Ainut asia, jota hiukan pelkään on, että nämä lasiset ihanuudet eivät kestä vuosia eteenpäin ehjänä. No, ainahan ne voi liimata, jos jokin lipsahtaa käsistä kuusenkoristelun tuoksinassa.

Ihanaa ja muistoja nostattavaa joulunodotusta!

***Äitimarja***


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Viikon 46 positiivinen ajatus: Vauvamössöä enää 2 kk!

Ruuat pakastinpusseihin ja pakkaseen odottamaan ruokahetkeä.

Viikko on kulunut jälleen vauvanruokia tehdessä. Teen kerralla ison satsin, jotta ruokaa ei tarvitse tehdä joka viikko.

Tällä viikolla Vadelmasormi täytti 10 kuukautta, joten kovin kauaa ei vauvamössöjä enää tarvitse tehdä (Jesjesjes!!). Tai voishan kaiken ostaa valmiina kaupastakin, mutta uskon, että itse tehden ruuassa on enemmän vitamiineja ja muuta tarpeellista kasvua varten. Lisäksi tämä vauvanruokien teko jäi päälle Mustikkasormen vauva-ajoilta, eikä Vadelmasormi enää suostu syömään kaupan mössöjä.

Vauvanruuan perusohje

n. 8-10 dl vettä
1 laakerinlehti
6-8 kokonaista maustepippurian. 10 kpl jauhoista perunaa
1 pieni bataatti (voi jättää poiskin ja lisätä porkkanoita)
2-3 porkkanaa
1 sipuli tai pala purjoa
200-300g naudanlihaa, broileria tai possua

Kuori ja pilko kasvikset melko pieniksi paloiksi.
Keitä pilkottua sipulia ja porkkanoita mausteiden kera vedessä noin 10 min.
Lisää liha ja muut kasvikset, keitä vielä 10-20 min. lihasta riippuen kypsäksi. Naudanliha kannattaa lisätä jo sipulin kanssa, jotta liha kypsyy hyvin.
Poista mausteet.
Erottele lihat soseesta, jos haluat tehdä hyvin hienoa sosetta. Soseuta lihat erikseen sauvasekoittimella pienen liemitilkan kanssa ja lisää muiden joukkoon.
Soseuta vielä koko satsi sileäksi sauvasekoittimella. Isommalle vauvalle riittää vähempikin soseuttelu.

Kyllä vauva tykkää!

***Äitimarja***


perjantai 7. marraskuuta 2014

Viikon 45 positiivinen asia: Valkoista vihdoinkin!

Näkymä keittiön ikkunasta tulvii valoa.
Talven ensilumi satoi eilen. Miten ihanaa! Pääsin oikein lumitöihin, sillä lunta satoi yhdessä vaiheessa oikein pyryttämällä. Ja pitihän ne pulkatkin kaivaa esiin, vaikka Herra J. povasi ensi viikolle taas kahdeksaa astetta plussaa...





















No nautitaan nyt, kun vielä lunta on. Niin paljon valoisampaa. Innostuin laittamaan kotioveen talvitunnelmaisen kranssin, jossa valkoinen poro laukkaa kovaa vauhtia.

Poron ja Riviera Maisonin nauhan olen ostanut erikseen ja yhdistänyt talviseen koivunoksa-/kaislakranssiin.

Mukavaa talvipäivää!


***Äitimarja***


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Minttusuklaakakkua

Minttuista ja makeaa.
Tässä eräs idea isänpäiväkakuksi.

On makeaa ja tosi hyvää! Ohjeen löysin Kanelitytön kakkuparatiisista. Kakun mintun maku tulee Pätkis-karkeista.

Mukavaa viikonloppua!


***Äitimarja***

tiistai 4. marraskuuta 2014

Viikon 44 positiivinen asia: Serkut ja halloweenherkkuja

Keksitikkareissa seikkailivat hämähäkit ja muumiot.
Silmät olivat confettia ja mustaa elintarviketussia. Jalat lakurullasta.
Viikonloppu meni sellaisessa pyhäinpäivähumussa, että positiiviset asiat jäivät seuraavan viikon postaukseen. Ihanaa oli nähdä siskon perhe. Miten nopeasti lapset kasvavatkaan!

Mustikkasormen ja Vadelmasuun serkut kävivät, joten tein tällaisia "hurjia" keksitikkareita.

Hämähäkeissä on dominokeksiä (175g) ja appelsiinituorejuustoa (n.50g), tummaa suklaata (200g) ja pehmeää strösseliä päällä.

Muumioissa on murokeksiä (175g), lemon curdia (2 rkl)  ja appelsiinituorejuustoa (n.50g). Päällä valkosuklaata (200g).

Olivat hyvin makeita, joten pienikin määrä riittää suurelle porukalle.

***Äitimarja***

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viikon 43 positiivinen ajatus: Valoa, valoa


Ihana metallinen valosarja löytyi Prismasta.





















 
Vuoden pimein aika on alkanut. Olen viritellyt tällä viikolla kotiin jo kynttilöiden lisäksi pari ihanaa kaamosvaloa tuomaan lohtua pimeään aikaan. Koti tuntuu taas paljon mukavammalta ja lämpöisemmältä paikalta.

Ajattelin sytyttää valot aina vasta iltaisin, koska päivällä niiden hehku ei pääsen täysin oikeuksiinsa. Tänä aamuna Mustikkasormi kuitenkin halusi heti olohuoneeseen tultuaan, että valot laitetaan päälle. Ne tuovatkin ihanasti valoa hämärään sunnuntaipäivään.

Puurokynttilä syttyy valkoiseen taloon aamuisin.
Olen pohtinut mielessäni, mitä laittaisin lasten yhteiseen joulukalenteriin yllätykseksi. Olen vuosi sitten saanut valmiiksi kankaisen joulukalenterin, jonka taskuihin piilottelen, tai siis tonttu käy piilottamassa joka joulukuun ilta uuden yllätyksen. Tuon yllätyksen käyvät lapset sitten aamuisin katsomassa.

Joulukalenteriyllätyksen ei aina tarvitse olla lahja tai jotain herkkua. Ajattelin, että Mustikkasormi saa varmasti jo jonkun kaupan joulukalenterin, joten tässä kodin versiossa voisi olla jotain muuta.

Omat vinkkini joulukalenterin yllätyksiksi:

Pieni piparimuotti eli leivotaan yhdessä pipareita
Koristellaan piparkakkutalo
Mennään pulkkailemaan/metsään kävelemään
Tehdään lumiukko
Rusinoita
(Tuomas Veturi)tarroja
Xylitol-pastilleja
Pieni taskulamppu ja vinkki etsiä sillä ulkona roikkuvia heijastimia
Kuunnellaan joululauluja ja pompotellaan samalla ilmapalloa ilmassa
Retki leikkipuistoon
Uimaan uimahalliin
Eväsretki johonkin
Pieni joulukoriste
Lakritsia
Heijastin
Harjoitussakset
Oman nimen kirjaimet magneetteina tms. jaettuna useammalle päivälle
Tavaratalon jouluikkunaa katsomaan
Herkuttelu kahvilassa
Tontun lakin etsintä ulkoa (siellä jotain herkkua)
Lippu nukketeatteriin

Ulkona lämmittää punainen kynttilä.
Lämpöistä loppusyksyä!

*** Äitimarja ***

perjantai 17. lokakuuta 2014

Viikkojen 41 ja 42 positiiviset asiat: Punaposket ja isovanhemmat

Mehevä puolukkapiirakka kuuluu meidän perheen syksyyn.
Olimme koko marjaperheen voimin vierailulla mummulassa, joten positiivinen kirjoittelu jäi viime viikolta. Joten nyt tulee kaksi ihanaa asiaa näiltä viikoilta.

Kardemummaa

Mummulassa oli mukavaa. Mustikkasormi ravasi saunan ja takapihan ikkunan väliä ja toisteli: kiuasta kattoon, vippura, kiuasta kattoon, vippura... (Vippura on takapihalla oleva myyränkarkotin, joka pyörii vippuran tavoin kepin nokassa.) Kiuas on puilla lämmitettävä, ja vetoaa pienen pojan mieleen.

Mummulassa on aina ihana piipahtaa. Mustikkasormi saa mielin määrin jakamatonta huomiota mummulta ja me vanhemmat saamme levätä rauhallisin mielin päiväuniaikaan.

Tällä kertaa kävimme paikallisessa luomu- ja lähiruokakaupassa. Herra J. sai lisää pienpanimoiden oluita ja itse ostin teetä ja suomalaista kardemummasuklaata. Ihana mauste, yksi lempimausteistani. Suklaata mutustellessani toivoin hartaasti, että reilun kuukauden perhettämme vaivannut sairastelukierre on pian ohi.

Puolukoita

Takaisintulomatkalla poikkesimme hakemassa toisen mummulan tuliaiset. Kolme litraa punaposkisia puolukoita meille kerättynä ja perattuna. Kyllä mummi ja pappa ovat ihania!

Kotiin tultuamme mietin, miten voisin yhdistää nämä kaksi ihanaa makua, joten mieleni palasi lapsuudesta tuttuun leivonnaiseen, puolukkapiirakkaan, jota meillä tehdään aina syksyllä. Huolestuneille tiedoksi, että makeata on, jos joku ehti jo maistaa kirpeän puolukan suussaan.

Kardemumma ja puolukka ne yhteen soppii...

Piirakassa on ihanan mehevä pullapohja, joka maistuu vahvasti kardemummalta. Rapea kauramuru täydentää suutuntumaa.

Mehevä puolukkapiirakka

Pullapohja:
2,5dl maitoa
25g kuivahiivaa tai 1pss kuivahiivaa
1/2 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
2 dl spelttijauhoja tms. tummempaa jauhoa
3 dl vehnäjauhoja
75g voita sulana

Muruseos:
2 dl sokeria
2 dl (n. 100g) voita sulana
1 dl vehnäjauhoja
4 dl kaurahiutaleita

Lisäksi:
4-5 dl survottuja puolukoita ja sokeria maun mukaan (itse laitoin 1/2 dl)

Tee pullapohja tavalliseen tapaan ja kaada se pellille leivinpaperin päälle. Levitä nuolijalla ja anna kohota n. puoli tuntia leivinliinan alla.
Valmista muruseos yhdistämällä aineet. Murskaa puolukat ja sokeroi.
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Levitä kohonneen pullapohjan päälle puolukkasurvos ja muruseos.
Paista uunissa noin 15 min.


Makoisaa syksyä kaikille!

***Äitimarja***



perjantai 3. lokakuuta 2014

Viikon 40 positiivinen ajatus: Tissiasiaa

Roosa-nauhaa kannetaan rinnassa koko lokakuun ajan. Smoothien juominen on nyt entistä ihanampaa :)

Olen kova tekemään kaikenlaisia pirtelöitä, joten kun näin tuon kuvassa olevan ihanan pinkin smoothie-mukin Me-lehdessä, oli ihan pakko käydä hakemassa se Valintatalosta.

En oikeastaan tiennytkään, että jopa 5000 naista sairastuu joka vuosi rintasyöpään! Luku on aikamoisen iso. Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksen tavoitteena on auttaa rintasyöpään sairastuneita. (www.roosanauha.fi)

Omassa suvussanikin on rintasyöpää jonkin verran, joten halusin tukea syöpätutkimusta ja asiantuntevaa neuvontaa ostamalla nauhan ja tuon söpöisen mukin. Aion kantaa nauhaa joka päivä lokakuun ajan pinkissä ulkoilutakissani. Nauhan on suunnitellut Minna Parikka.

Tätä syöpäasiaa miettiessäni tuntuu yhä paremmalta se, että olen jatkanut Vadelmasormen imettämistä tähän päivään asti. Hän on kohta yhdeksän kuukautta vanha. Viimeisimpien tutkimusten mukaan jokainen synnytys vähentää rintasyövän sairastumisen riskiä seitsemän prosenttia ja vuoden kestänyt rintaruokinta vähentää riskiä 4,3 prosenttia. (www.promama.fi)

Pinkkiä lokakuuta kaikille!

***Äitimarja***


perjantai 26. syyskuuta 2014

Viikon 39 positiivinen ajatus: Jouluttelua

Tyypillinen tunnelmanäkymä meillä iltaisin.

Kävelemme Mustikkasormen ja Vadelmasuun kanssa tuplavaunuilla kaamean vihlovassa vesisateessa. Omat hanskani ovat jo läpimärät, ja kylmä viima ja kosteus tunkeutuu iholleni läpi takin ja sadetakin. Mutta lapsilla on mukavaa vaunujen sadesuojan alla.

Yhtäkkiä Mustikkasormi sanoo: "Laula." Kysyn tietysti:"Mitä äiti laulaa?", johon vastaus kuuluu heti:"Joulukuusi!" Ja niin hiukan äimisteltyäni alan hoilottaa hiukan normaalia kovempaa "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...", jotta ääneni kuuluisi läpi tuulen ja sadesuojan. Mahtavat ohikulkijat hiukan hämmästellä :)

Olen itse sellainen, jota some-maailmassa kutsutaan jouluttajaksi. Sytytän kynttilän pimenevässä syyskuun illassa ja alan heräillä jouluun kesäunestani. Kaivan esiin tuikut, vanhat joululehdet, viltit ja kauppojen sesonkirahkat ja käperryn sohvannurkkaan jouluttamaan. Kun lapset on saatu nukkumaan, luen läpi noin kymmenen eri joulublogia ja suunnittelen tulevaa joulua. Tässä ei ole mitään uutta.

Mutta nytkö myös Mustikkasormesta on tullut jouluhöperö?! (Jes!)

Mummon tekemät villatossut ovat ihan ehdottomat iltaisin!
Olemme lukeneet viime päivinä ahkerasti Mustikkasormen kanssa Kristiina Louhen Tompan juhlakirjaa. Siinä yhtenä satuna on Tompan joulu, jossa lauletaan tuota iki-ihanaa joululaulua Joulupuu on rakennettu. Nyt uni ei enää tule ilman sitä. Eihän Mustikkasormi voi mitenkään reilut kaksivuotiaana tietää, mikä joululaulu on. Joten uskon, että laulun ihana tunnelma ja kaunis sävelmä ovat lumonneet hänet. Niinkuin minutkin.

Vielä en aio kuunnella joululauluja, laittaa jouluvaloja tai leipoa piparkakkuja (kuten innokkaimmat jouluttajat ovat jo tehneet!), mutta silti aion nauttia niistä nukkumaanmenohetkistä, joissa saan laulaa lapsuuteni lempijoululaulua. Ja muistakin joulutteluista, kuten tämänvuotisten joulukorttien suunnittelusta.

Jos sinäkin haluat joulutella hiukan lisää, voit käydä ainakin seuraavilla sivuilla tunnelmoimassa:



***Äitimarja***


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lastenkirjoja osa 2: Iso poika ja mummo.


Parhaat ja luetuimmat kirjat tällä hetkellä reilu 2-vuotiaalla pojalla.
Hei äiti, olen jo kaksi!

Haluan
  • auttaa äitiä ja isää kotitöissä
  • tutkiskella rakennustyömaata ja liikennettä
  • leikkiä (päiväkodissa) kavereiden kanssa
  • opetella leikkitaitoja ja näyttämään tunteita
  • leikkiä paljon ulkona
  • kuulla iltasadun
  • saada paljon silitystä ja syliä
Jos tunnistit tästä oman lapsesi, niin Hartmut Bieberin kirja "Olen jo kaksi". Tunnista tavaroita ja tapahtumia" on parasta, mitä voitte nyt lukea.Samalla lapsi harjoittelee esineiden nimeämistä ja löytämistä kuvasta. Samaa kirjasarjaa on myös olemassa "Olen jo kolme", joka on myös mainio.

Meillä myös isovanhemmat ovat nyt ihan pop juttu, joten lisänä Lena Andersonin "Molla ja mummo" on ehdoton. Tässä kirjassa riimit ovat se juttu, joista Mustikkasormikin pitää.

Lukuiloa ja lukemisiin!

***Äitimarja***





torstai 18. syyskuuta 2014

Viikon 38 positiivinen ajatus: Äidinrakkautta

Aloitan viikottaisen kolumnin aiheesta "viikon positiivinen ajatus". Aiheet vaihtelevat miten sattuu, mutta koskettavat jotenkin aina lapsiperheen elämää. Kommentit ovat aina tervetulleita :)

" Jokainen joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään, tietää, että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima." -Tommy Tabermann-
 
Kaikille lienee sanomattakin selvää, että pidän paljon lapsista. En siis vain omista lapsistani, vaan yleisesti lapset ovat mielestäni kiehtovia tyyppejä. Aitoja, rentoja omia itsejään. Silti tuntuu aina vaan ihanalta rakastua juuri omaan lapseen yhä uudelleen ja uudelleen.

Herra J. kertoi eräänä aamuna menneensä herättämään Mustikkasormea. Avanneensa lastenhuoneen oven ja pimennysverhot ja mennyt tapansa mukaan avaamaan muidenkin makuuhuoneiden verhot. Kun hän oli tullut uudelleen Mustikkasormen huoneeseen, oli sängystä kuulunut harmistunut pikkupojan ääni: Shh isi, sinä herätit unihiiren (Mustikkasormen unilelu)!

Vauvavuosi meni jonkinlaisessa unenpöppöröisessä onnenhuumassa, vaikka joitakin vaikeuksia meillä myös oli. Oli imetysongelmia, yövalvomista, uuteen elämään totuttelua ja yleistä hölmistymistä: johonkin se entinen minä vaan katosi ja esiin kuoriutui "Äiti". Oli selvitettävä monta käytännön asiaa, kuten miten pysyä järjissään useiden yöheräämisten jälkeen tai miten tehdä kaikki se, mitä ennenkin, ja sitten vielä olla Äiti.

Sitten tuli toinen lapsi ja tuplamurheet. Kaikki se valvominen, läpi kastellut yövaipat, vatsanpurut, imetyksestä jumiutuneet niskat, syysflunssat ja uhmakohtaukset alkoi jälleen alusta.

Tämän kaiken hyvin vielä muistaen olenkin jättänyt haikailut edellisestä elämästä sikseen ja nöyrästi alkanut nauttia "niistä arjen pienistä iloista", joita lapsiperheen elämästä löytää paljon. Pojan osuvista lausahduksista huvittavalla hetkellä, tytön onnistuneista ruokahetkistä, hymyilevistä katsahduksista, kun lempikappale alkaa soida tai pitkistä tärisevistä pikkupojan halausrutistuksista ennen nukkumaanmenoa.

Lopulta ihan mukava pesti tämä äitinä oleminen :)


***Äitimarja***

torstai 4. syyskuuta 2014

Cookies 'n' cream -kakku


Jos etsit todellista herkkujen herkkua kahvipöytään, se on tässä!

Tein Herran J:n syntymäpäiville tällaisen pienen kakun, joka pesee mennen tullen täytekakut ja hyydykekakut.



Tein ohjeen puolikkaana, koska emme tarvinneet 10 hengen kakkua. Tein pohjat 10 cm:n vuokaan ja siitä olisi riittänyt kuudellekin, jos kukaan ei olisi halunnut lisää. Ja tätä kyllä haluaa lisää, niin hyvää tämä on!

Sisällä käytin tavallisia dominoita, päälirouheessa Kantolan Doupseja sorttia "Mud Cake", joiden päällä kuitenkin lukee "Ballerina".

Kakku voisi sopia hyvin pikkujouluihin tai ihan itse jouluunkin. Itselläni suklaapohjasta tuli hyvin mutakakkumainen, en tiedä, millainen sen kuuluisi olla, mutta näin kävi. Voisin kuivitella tekeväni koko kakun keksipohjalla, koska se oli todella herkullinen ja onnistui hienosti. Silloin tekisin keksipohjan 1,5-kertaisena.


***Äitimarja***