Viikon 51 positiivinen ajatus: Ne jotka ymmärtävät jokaista heikkoa kulkijaa...

Ihana joulutähti tuikkii olohuoneemme ikkunassa.

On ollut viikkoja, jolloin on tuntunut tosi raskaalta. Lapset ovat olleet kipeitä, itse on ollut kipeä, yöt on valvottu, päivät menty sumussa. Silti olen yrittänyt miettiä viimeaikaisten ikävien perheuutisten valossa, että meillä on asiat hyvin. Niinkuin onkin. Siinä väsymyksessä sitä vaan harvemmin jaksaa miettiä, kuinka hyvin asiat ovat.

Olen ottanut aamupalaa, laittanut lapsen päiväunille, laittanut hyvän (joulu)musiikin soimaan ja ajatellut, että kyllä tämä tästä. Ikävät hormoonivaihtelut ovat vain tilapäisiä, lapset paranevat lopulta, saan nukuttua päiväunet ja levättyä. Sitten menen ulos lasten kanssa raikkaaseen ilmaan. Sekin helpottaa hiukan.

Tämän joulunodotuksen ihanin lohtukappale on ollut Jipun laulu "Kaipaus". Sitä kuunnellessa tulee joulun syvin olemus esiin. "Ne jotka rakastavat, ne jotka armahtavat, ne jotka ymmärtävät jokaista heikkoa kulkijaa..."

Ymmärrys. Se on se suurin asia, jota äitinä toivoo muilta ihmisiltä. Vaikka asiat olisivat hyvin, on hienoa huomata, että joku ymmärtää äidin raskaita aikoja ja osaa lohduttaa vaikkapa ihan sanoin toista. Sanoa vaikkapa: "Oi teillä on nyt varmasti tosi raskasta. (Miten voin auttaa?)" Se toisi lohtua kaiken raskauden keskelle.

Lohtua, rakkautta ja ymmärrystä kaikille äideille ja isille!

***Äitimarja***

Viikon 50 positiivinen ajatus: Paljon terveellistä ruispiparia

Näitä ruispipareitahan on lähes suositeltavaa syödä, ihan jo (mielen)terveydenkin kannalta :)

Löysin aivan ihanan herkullisten ruispipareiden ohjeen. Jos teillä kuluu pipareita tonneittain joulun alla, niin tässä ehkä hiukan paremman mielen tuova vaihtoehto normipiparille. Lisäksi nämä ovat todella hyvän makuisia.

En laittant ihan samoja mausteita, kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta melkein. Meillä Herra J. ei pidä korianterista, joten se jäi pois ja tilalle tuli kardemummaa. Muitakin mausteita laitoin hiukan varovaisemmalla kädellä, jotta Mustikkasormi ei vierastaisi.

Ruispiparit

200g voita
2 dl tummaa siirappia
3 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia
1,5 rkl kardemummaa
1 rkl neilikkaa
0,5 rkl inkivääriä
1 rkl  maustepippuria
2 kananmunaa
3,5 dl ruisjauhoja
1,5 tl soodaa
2 dl mantelijauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Mittaa voi, fariinisokeri, siirappi ja mausteet kattilaan. Kiehauta koko ajan sekoittaen ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Jäähdytä seos.
Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.
Lisää sooda ruisjauhoihin ja seos siirappiseokseen, lisää mantelijauhe. Sekoita vehnäjauhot mukaan parissa erässä.
Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja peitä kannella tai kelmulla ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Työstä taikinaa noin 1/3 erissä. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla muutaman millimetrin paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee hyvät piparit sekä superohuina versioina, että reilusti paksumpinakin. Ota piparimuotilla pipareita ja jätä pipareiden väleihin kohoamisvaraa.
Paista noin 6 min. 200 asteessa.

Tänä vuonna hankin kaksi uutta piparimuottia: traktorin ja paloauton.

Taikina kohoaa uunissa melko paljon, minkä ansiosta kaksi sydäntä tarrautui söpösti toisiinsa.

Rakkaat piparit rakkaissa purkeissa.

Makoista joulun odotusta!


***Äitimarja***

Satupiparkakkutalo

Vaaleanpunainen piparitalo on kuin suoraan Hannu ja Kerttu -sadusta.

Vadelmasormi saa kokea tänä vuonna joulun ensimmäistä kertaa. Sen kunniaksi tekaisin tällaisen satupiparkakkutalon.

Ajan (ja jaksamisen) puutteen vuoksi ostin Ikeasta valmiin piparitalon, jonka kasasin sulalla sokerilla ja koristelin ihanaksi prinsessataloksi. Kyllä perheenäiti voi joskun hiukan joustaa, eiks niin :) ?

Kuorrutin seinät ja katon ennen kasaamista mansikkapikeerillä ja annoin kuivua pari tuntia. Vasta sitten koristelin muut kuviot tavallisella pikeerillä.

Kasaamisen tein sulatetulla sokerilla, mutta kaupan valmiilla pikeerillä onnistuu yhtä hyvin. Katon koristelin piparein ja namuin. Talon kulmiin katkoin piparminttusauvoista pätkät.

Pikeerin ohjeen otin Kinuskikissan hyviltä sivuilta. Pikeerin pitäisi olla aika jämäkkää, ei kovin valuvaa. Jos valuu paljon, kun kääntelet pikeeriä lusikalla, lisää hiukan tomusokeria ja vatkaa lisää.

1/4 dl kananmunanvalkuaista (kannattaa mitata, mutta noin 1 munanvalkuainen)
1 1/2 dl (mansikka)tomusokeria
3 tippaa sitruunamehua pullosta.

Koristeluideoita löysin Mansikkamäen ihanilta sivuilta. Savupiipun "savusienen" kiinnitin ensin coktail-tikkuun, ja tikun sitten sokerisulalla savupiipun sisänurkkaan.

Talon toisen katon koristelin hiukan tavanomaisemmin. Ikean piparitalon katossa oli valmiit viivat, joita pitkin oli helppo koristella katto tällaiseksi.

Ja mikä parasta, piparin tuoksun lisäksi kotona tuoksuu nyt myös mansikalta :)


***Äitimarja***

Viikon 49 positiivinen ajatus: Suomi 97 vuotta!

Ellen Svinhufvudin kakku sopii juhlistamaan Suomen syntymäpäivää.

Vietämme Suomen itsenäisyyspäivää kotona herkutellen. Ensin revittyä possua omenakastikkeella ja muusia. Jälkiruuaksi Ellen Svinhufvudin kakkua ja Finlandia-marmeladikuulia.

Kakun ohje on Maku-bloggari von Smöörin käsialaa, mutta kolmen munan ohjeella viiden sijaan. Kakku on joidenkin mielestä aika miedon makuinen ja nykyihmisen suuhun ehkä turhan voinen, mutta halusin silti kokeilla tätä ja tehdä omat arvioni.

Maistamisen jälkeen totesimme, että voinen on ja pieni pala riittää vallan hyvin. Kakku on siis hyvin riittoisa. Ohjeessa kannattaa käyttää sitä espressoa, ei tavallista kahvia!

Oikein juhlavaa itsenäisyyspäivää kaikille!


***Äitimarja***