Viikon 39 positiivinen ajatus: Jouluttelua

Tyypillinen tunnelmanäkymä meillä iltaisin.

Kävelemme Mustikkasormen ja Vadelmasuun kanssa tuplavaunuilla kaamean vihlovassa vesisateessa. Omat hanskani ovat jo läpimärät, ja kylmä viima ja kosteus tunkeutuu iholleni läpi takin ja sadetakin. Mutta lapsilla on mukavaa vaunujen sadesuojan alla.

Yhtäkkiä Mustikkasormi sanoo: "Laula." Kysyn tietysti:"Mitä äiti laulaa?", johon vastaus kuuluu heti:"Joulukuusi!" Ja niin hiukan äimisteltyäni alan hoilottaa hiukan normaalia kovempaa "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...", jotta ääneni kuuluisi läpi tuulen ja sadesuojan. Mahtavat ohikulkijat hiukan hämmästellä :)

Olen itse sellainen, jota some-maailmassa kutsutaan jouluttajaksi. Sytytän kynttilän pimenevässä syyskuun illassa ja alan heräillä jouluun kesäunestani. Kaivan esiin tuikut, vanhat joululehdet, viltit ja kauppojen sesonkirahkat ja käperryn sohvannurkkaan jouluttamaan. Kun lapset on saatu nukkumaan, luen läpi noin kymmenen eri joulublogia ja suunnittelen tulevaa joulua. Tässä ei ole mitään uutta.

Mutta nytkö myös Mustikkasormesta on tullut jouluhöperö?! (Jes!)

Mummon tekemät villatossut ovat ihan ehdottomat iltaisin!

Olemme lukeneet viime päivinä ahkerasti Mustikkasormen kanssa Kristiina Louhen Tompan juhlakirjaa. Siinä yhtenä satuna on Tompan joulu, jossa lauletaan tuota iki-ihanaa joululaulua Joulupuu on rakennettu. Nyt uni ei enää tule ilman sitä. Eihän Mustikkasormi voi mitenkään reilut kaksivuotiaana tietää, mikä joululaulu on. Joten uskon, että laulun ihana tunnelma ja kaunis sävelmä ovat lumonneet hänet. Niinkuin minutkin.

Vielä en aio kuunnella joululauluja, laittaa jouluvaloja tai leipoa piparkakkuja (kuten innokkaimmat jouluttajat ovat jo tehneet!), mutta silti aion nauttia niistä nukkumaanmenohetkistä, joissa saan laulaa lapsuuteni lempijoululaulua. Ja muistakin joulutteluista, kuten tämänvuotisten joulukorttien suunnittelusta.

Jos sinäkin haluat joulutella hiukan lisää, voit käydä ainakin seuraavilla sivuilla tunnelmoimassa:

• Kohti joulua -blogi
• Piparkakku-blogi
• Ovi Jouluun -blogi
• Keltaisen talon joulun odotusta -blogi
• Lumiukon joulu -blogi
• Joulumanteli-blogi
• Joulunajan taikaa -blogi
• Facebook-ryhmä Ihana Joulu (vaatii liittymisen ryhmään)

***Äitimarja***

Lastenkirjoja osa 2: Iso poika ja mummo.

Parhaat ja luetuimmat kirjat tällä hetkellä reilu 2-vuotiaalla pojalla.

Hei äiti, olen jo kaksi!

Haluan

• auttaa äitiä ja isää kotitöissä
• tutkiskella rakennustyömaata ja liikennettä
• leikkiä (päiväkodissa) kavereiden kanssa
• opetella leikkitaitoja ja näyttämään tunteita
• leikkiä paljon ulkona
• kuulla iltasadun
• saada paljon silitystä ja syliä

Jos tunnistit tästä oman lapsesi, niin Hartmut Bieberin kirja "Olen jo kaksi". Tunnista tavaroita ja tapahtumia" on parasta, mitä voitte nyt lukea.Samalla lapsi harjoittelee esineiden nimeämistä ja löytämistä kuvasta. Samaa kirjasarjaa on myös olemassa "Olen jo kolme", joka on myös mainio.

Meillä myös isovanhemmat ovat nyt ihan pop juttu, joten lisänä Lena Andersonin "Molla ja mummo" on ehdoton. Tässä kirjassa riimit ovat se juttu, joista Mustikkasormikin pitää.

Lukuiloa ja lukemisiin!

***Äitimarja***

Viikon 38 positiivinen ajatus: Äidinrakkautta

Aloitan viikottaisen kolumnin aiheesta "viikon positiivinen ajatus". Aiheet vaihtelevat miten sattuu, mutta koskettavat jotenkin aina lapsiperheen elämää. Kommentit ovat aina tervetulleita :)

" Jokainen joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään, tietää, että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima." -Tommy Tabermann-

 
Kaikille lienee sanomattakin selvää, että pidän paljon lapsista. En siis vain omista lapsistani, vaan yleisesti lapset ovat mielestäni kiehtovia tyyppejä. Aitoja, rentoja omia itsejään. Silti tuntuu aina vaan ihanalta rakastua juuri omaan lapseen yhä uudelleen ja uudelleen.

Herra J. kertoi eräänä aamuna menneensä herättämään Mustikkasormea. Avanneensa lastenhuoneen oven ja pimennysverhot ja mennyt tapansa mukaan avaamaan muidenkin makuuhuoneiden verhot. Kun hän oli tullut uudelleen Mustikkasormen huoneeseen, oli sängystä kuulunut harmistunut pikkupojan ääni: Shh isi, sinä herätit unihiiren (Mustikkasormen unilelu)!

Vauvavuosi meni jonkinlaisessa unenpöppöröisessä onnenhuumassa, vaikka joitakin vaikeuksia meillä myös oli. Oli imetysongelmia, yövalvomista, uuteen elämään totuttelua ja yleistä hölmistymistä: johonkin se entinen minä vaan katosi ja esiin kuoriutui "Äiti". Oli selvitettävä monta käytännön asiaa, kuten miten pysyä järjissään useiden yöheräämisten jälkeen tai miten tehdä kaikki se, mitä ennenkin, ja sitten vielä olla Äiti.

Sitten tuli toinen lapsi ja tuplamurheet. Kaikki se valvominen, läpi kastellut yövaipat, vatsanpurut, imetyksestä jumiutuneet niskat, syysflunssat ja uhmakohtaukset alkoi jälleen alusta.

Tämän kaiken hyvin vielä muistaen olenkin jättänyt haikailut edellisestä elämästä sikseen ja nöyrästi alkanut nauttia "niistä arjen pienistä iloista", joita lapsiperheen elämästä löytää paljon. Pojan osuvista lausahduksista huvittavalla hetkellä, tytön onnistuneista ruokahetkistä, hymyilevistä katsahduksista, kun lempikappale alkaa soida tai pitkistä tärisevistä pikkupojan halausrutistuksista ennen nukkumaanmenoa.

Lopulta ihan mukava pesti tämä äitinä oleminen :)


***Äitimarja***

Cookies 'n' cream -kakku

Jos etsit todellista herkkujen herkkua kahvipöytään, se on tässä!

Tein Herran J:n syntymäpäiville tällaisen pienen kakun, joka pesee mennen tullen täytekakut ja hyydykekakut.

Ohje on Makeaa murmelin täydeltä -blogista.

Tein ohjeen puolikkaana, koska emme tarvinneet 10 hengen kakkua. Tein pohjat 10 cm:n vuokaan ja siitä olisi riittänyt kuudellekin, jos kukaan ei olisi halunnut lisää. Ja tätä kyllä haluaa lisää, niin hyvää tämä on!

Sisällä käytin tavallisia dominoita, päälirouheessa Kantolan Doupseja sorttia "Mud Cake", joiden päällä kuitenkin lukee "Ballerina".

Kakku voisi sopia hyvin pikkujouluihin tai ihan itse jouluunkin. Itselläni suklaapohjasta tuli hyvin mutakakkumainen, en tiedä, millainen sen kuuluisi olla, mutta näin kävi. Voisin kuivitella tekeväni koko kakun keksipohjalla, koska se oli todella herkullinen ja onnistui hienosti. Silloin tekisin keksipohjan 1,5-kertaisena.

***Äitimarja***

Ajellaan vaan...

Palo- ja pelastusasemalla ei ole nyt kiirettä.

Mustikkasormi on automiehiä. Joka päivä otamme esiin ämpärillisen Herra J:n vanhoja pikkuautoja ja leikimme joko yhdessä tai M. yksin niillä. On joukossa uusiakin autoja :)

Nyt kuitenkin automatto on yläkerrassa M:n omassa huoneessa, joten äippä taikoi automaton hetkessä alakerran matolle. Siihen tarvittiin vain maalarinteippiä ja pari minuuttia!

Autoradan keskelle mahtuu pieni poika leikkimään.

Nyt sai M. uutta potkua leikkiin. Autoja on paljon paljon enemmänkin, mutta puolet on varastossa "uusiutumassa", jotta leikki jatkuisi vielä entistäkin innokkaammin, kun autoja joskus taas vaihdetaan "uusiin".

Autoja parkissa.

Nyt "ajellaan vaan, prm-prm-prm, ajellaan vaan...".

***Äitimarja***